Varda

Maa on siniharmaa
alla lumen valkoisen.
Hän tullut on kaukaa
läpi hyisen nietoksen.

Mustaa surupukua kantaa yksin hän,
joka tuntee enää vähemmän.
Sielu huokaa harmaassa valossa
sillä matka on vasta alussa.

On Elonkorjaajan kutsu kuultu,
sen tuntee jokainen.
Jälkeen sen ei mikään muutu,
se tuli ja vei kaiken.

Tuomion langettua maa
on jäinen, siniharmaa.
Kuura on enää täällä,
kaikki peittyi jäällä.

Läpi mustan maan
vaeltavat kuihtuneet sielut
Elonkorjaajaa kuulemaan.

Se mikä löytyi jäätyneen auringon valossa
oli muuttunut maailma.

05.03.06