kuuroille korville
kerrankin sydämeni on hiljaa
vaikka sinä huudat kuinka lujaa
se ei vastaa, ei niin kuin metsä ainakaan
hiljaa rappukäytävässä
tulin vain jättämään hyvästit
kahdelletoista askelmalle, ovikyltillesi
seinille jotka tunsivat niin monta rumaa tarinaa
kai muutaman ihan kauniinkin
itse en niitä taida muistaa enää
kai vahingossa tiputtanut likaiseen viemäriin
suutuspäissäni heittänyt sähköaitaan
auringonnousu paljastaa kuolleet kasvit eteisessä
lopulta käännän selkää
ja ensimmäistä kertaa en tunne mitään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
