PaPe

Syksy jälleen saapuu,
luonto ympärillä kuolee -
kuin kehoni mun
sisältä päin.

Kaiken pimeyden keskellä, koitan valoa etsiä,
mutta joka kerta hetken löydettyä se sammuu yhtä pian, kuin tuikkukynttilä.

Silti päivät mä teille hymyilen ja koitan vahvaa esittää,
vaikka oikeasti oon yhtä hauras, kuin tuolla tiellä lojuva kuivunut koivunlehti.