Sekaisin
Sekaisin on vale ja tosi,
Ristiriidat riepuuni kosi,
En ole vain valitustesi kori,
En haarautuvan rakkautesi koti,
Olen muuta ja enemmän,
Tahtoisin takas elämän,
Jota elänyt oon vain vähän,
Kun jumituin tunneliin tähän,
Sekaisin on päivä ja yö,
Ja toinen toistansa syö,
Liituraidat ja verkkopaidat,
Unissani ainiaan uusiutuvat,
Ja niiden rinnalla alastomuus,
On uusi, parempi ismi ja autuus,
Olla alaston kuin itse totuus,
Josta jäi kanssas vain katkeruus,
Paine korvissani puuroutuu,
Kai tässä pian jo kuuroutuu,
Kuin pimeyden pensaan piikit,
Varjoista peilikuvaani riivit,
Ja tuntuu kuin tarvisin rintaliivit,
Mut mul sekaisin on kai meloonit ja kiivit,
Sekaisin on myös mun turkki,
Josta satelliittis geeneini kurkki,
Ja rumaa on luvatta tirkistellä,
Sekä sit lopputulokselle irvistellä,
Kivempaa olis totuudes pysyä,
Tai ainakin etukäteen kysyä,
Sen sijaan että tapitat mua,
Silmilläs kuin kuolemaan kirottua,
Kuin lasta, kuin puolikasta,
Etkö enää minua rakasta?
Nyt vaan upotat hampaat mun kankkuun,
Ja ne uppoo syyllisyyteen kuin lahoon lankkuun,
Mutta sekaisin oon et mihin oon syyllinen,
Virheitä teen, olenhan sentään ihminen,
Vaikerran ja vääntelen,
Katsettasi välttelen,
Mutta mitä ikinä mä teen,
Lyövät liekit mua uudelleen,
Sekaisin on vale ja tosi,
En kai vaan millään opi,
Paikkaani ja tarkoitustani,
Tai tuntemaan rakastani,
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi