Love Gun
ihmisessä
on kummallisia palasia
aukkoja, joista
paistaa sateen jäätävyys,
kun ne avautuvat
ikäväänsä
toisaalta niissä
on toinenkin sävy
päivän valaisema
kohina
miten sen
kuumuus kantaa
ja janoaa
saa kiipeämään porttinsa taa
sivaltakseen tahtonsa
ollakseen osana
verhotonta uskallusta
jotain joka
virtaa suonissamme ja
syntyy aina uudelleen
-
elämä on
täynnä portteja
löytöretkiin
millään ei
ole nimeä ja
mikään ei pääty
mutta lähtiessämme
tiedämme silti
aina
impulssimme sykkeen
kaipuumme kohteen
nähdessämme
valaistuja ikkunoita
joskus se voisi
olla vaikka
suuri lämmin meri,
joka pitää sylissään
tai tapa
tarttua aaltojensa huipun
lumivyöryyn
värisyttääkseen tyydytyksensä
-
pilvet tuntuvat kevyiltä
ne pudottovat painolastinsa
tunteakseen elävänsä
pakenevat päivää
valloittaakseen jo seuraavaa
tarvitaan tahtoa, jotta
vapaudesta saa
raastettua eläimensä
tanssivan viettelyksen ja
syyllisyydentuntonsa
unohtaa ja lumoutua
-
heitä nyt jo se
sielussa elävä
valkoisen ruusun
ritarikunnan jäykkyys hel****
jokapäiväiset haavoille
revitys sanat mitään sanomattomille
anna kokemuksen äänten
palaa
kiihoituuvuuden nuotistoissa
se on kuin hienhaju,
joka juostuaan on pestävä
suljetun osaston
lepositeet avattava
saadakseen sielulleen rauhansa
-
viisaus ei muka asu
meissä tai valoa on
vaan pimeyden reunalla
toni on oikeassa,
älä usko laulujen sanoihin
usko piilossa asuvaan
herkkyyteen,
hehkuvaan kauneuden janoon
täyttääksesi elämän tarpeesi
pingoitettu kehosi avautuu
siityksestä, se sama
kohta aivoissa, joka
haluaa musiikillisen annoksensa
riehuu ja raastaa
ryyppää ja hamuaa
kuin rosvo
löytääkseni jotain
jonka kadottaa
tullakseen sormenpäistä
varpaisiin,
päästä päähän uuvutetuksi
-
halusin suorastaan
vittuilla elämälle,
miten mahtavalta sekin tuntuu
ne samat sormet hakkaavat
rumpunsa kalvot paskaksi
ne samat sormet koskettavat
niitä hentoja kieliä,
joita kukaan ei voisi koskaan
olla hyväilemättä
muuten kuin saadakseen
instrumenttinsa soimaan
taivaissa ja maanpäällä
muodokkuuden ja kiihottuvuuden ristiriidassa
.
pirunsa riivaaman
yrittää voittaa itsensä
ja tunteensa
raastaaksen ulos sen
saman hengen, joka
ravisuttaa ihmistä
eteenpäin vievää voimaa
rakkautta
vaikka sillä ei välttämättä
ole mitään tekoa
todellisen sydämen voiman kanssa
(henki on kuitenkin sama,
kierto-ja pyörimissuunnissa
on enemmän omaa ambitionia)
-
kirjoitin kaiken muistiin,
ne alkuaikojen pahviset ja
peltipurkkiset soundit
miten aurinko ja
kiima kiertää
launtaisin aina samaa kehää
miten elämä kasvaa
elintensä ympärille,
suorittaminen painaa
hellyyden pihalle
tännä pilvien kuollutta painoa
huuto sisälläni ei
saa rauhaa, mutta siinä
ei ollut mitään mitä
olin ajatellut sen tuovan
naurettavan naiivia
ollakseen totisinta totta,
hurman rippeet
tietoisuuteni uumenissa
-
kielletty henkäys
ei sytyttänyt,
antanut elämää tai
muuttunut elämäksi
periaattesta en luovuttanut
mutta ihminen väsyy
muuttaa rukouksensa suuntaa
ja toivoo savestansa muovautuvan
suojelusenkelin tai jotain
kolahtavan kovemmin
kuin paska tuulettimeen
olematta velkaa kenellekään
kuin itselleni
elämästähän saa tuhkaa elämättäkin
-
pehmeän samettista
kuin itämainen tee tai
intohimoista,
esileikkiä osana kuumaa aurinkoa
miten se syö ja
syöttää itsensä
estottomuuteen
lähellä pisteitä,
jotka ylittävät rajan
lähellä pelottavaa kaoottista maailmaa
ja silti se omena
putoaa romantikon päähän
tavalla joka
sulattaa itsemme kiinni
omaan identiteettiimme
ymmärtäessämme
persoonallisuutemme tapaa
katsoa
mielikuvituksemme sisältöä monesta säkenöivästä näkövinkkelistä
-
pitäisikö
nautintoa osata selittää,
sen esottomia kysymyksiä
ihmisethän vaan
hipaisevat toisiaan
nähdäkseen heikkoutensa
saadakseen herkkyydelleen
elävää palautetta
kuperan peilin haluilleen
tai sellaisen
saranoiltaan lähteneen
perustaajuuden
avata ihminen hitaasti äärimilleen
ja toisaalta kiinni tiukasti toisiinsa
ollakseen toive ja lahja,
jota ei ollut koskaan ymärtänyt olevankaan
-
peto ihmisessä
juhlan positiivisessa mielessä
kerää taas kosteutta
tummiin pilviin
saadakseen keveytensä
pelkät silmät eivät riitä,
aivojen täytyy saada
vainu ja maku,
joka puraisee
syvemmältä kuin
pelkkä nussiminen,
miten primitiivisen rumalta
kuuullostaakaan tuo fucking (everything that moves)
-
ärhäkkään taistelijaan
on monta reittiä,
monta aukkoa ja porttia
luovaan monumenttaaliseen
kusipäähän, mutta hän rakastaa
minua sellaisena kuin olen
poreilevaa yksinäisyyttä
tai räiskyvää humalaa,
joka silmieni takana
suunnittelee jo seuraavaa loikkaa
pesunkestävään persoonallisuuteeni
aivan kuin sen karheus
osaisi vaputtaa kerrostumia tajunnastasi
pitäisikö niistä tehdä biisi
-
pieni hikinen rakkausruno,
joka raaputtaa voimanaisensa pintaa
puhtaat karkeat lakanat,
puhtaat ajatukset
lihallisuus kaunokirjallisuuden
tavassa peittää teos
romanttisin kuvin
miten levoton ruumis,
haaveileva suu
sekoilee
elämän juoksuhaudoissa
niissä mellastavat
sensitiiviiset esileikit
ja iloittelun vuoristoradat
heilutellen milloin mitäkin
vain vapautuakseen,
tullakseen riippumattomaksi
siitä minkä joku on joskus keksinyt
epäsopivaksi itselleen
ja on alkanut kutsua sitä moraaliksi
-
sitä naista
jota rakastan
sitä joka ottaa
ja kulkee minne haluaa
hänessä on ääni ja voima,
lauluni sanat
jättäessään itsensä
sirpaleisen sointini reunalle
hän saa unohtamaan
ja minä,
petojen kuningas nostan hänet jalustaleen
sinne mistä
elämää riemastuttavat ilot tulevat ja menevät
on kummallisia palasia
aukkoja, joista
paistaa sateen jäätävyys,
kun ne avautuvat
ikäväänsä
toisaalta niissä
on toinenkin sävy
päivän valaisema
kohina
miten sen
kuumuus kantaa
ja janoaa
saa kiipeämään porttinsa taa
sivaltakseen tahtonsa
ollakseen osana
verhotonta uskallusta
jotain joka
virtaa suonissamme ja
syntyy aina uudelleen
-
elämä on
täynnä portteja
löytöretkiin
millään ei
ole nimeä ja
mikään ei pääty
mutta lähtiessämme
tiedämme silti
aina
impulssimme sykkeen
kaipuumme kohteen
nähdessämme
valaistuja ikkunoita
joskus se voisi
olla vaikka
suuri lämmin meri,
joka pitää sylissään
tai tapa
tarttua aaltojensa huipun
lumivyöryyn
värisyttääkseen tyydytyksensä
-
pilvet tuntuvat kevyiltä
ne pudottovat painolastinsa
tunteakseen elävänsä
pakenevat päivää
valloittaakseen jo seuraavaa
tarvitaan tahtoa, jotta
vapaudesta saa
raastettua eläimensä
tanssivan viettelyksen ja
syyllisyydentuntonsa
unohtaa ja lumoutua
-
heitä nyt jo se
sielussa elävä
valkoisen ruusun
ritarikunnan jäykkyys hel****
jokapäiväiset haavoille
revitys sanat mitään sanomattomille
anna kokemuksen äänten
palaa
kiihoituuvuuden nuotistoissa
se on kuin hienhaju,
joka juostuaan on pestävä
suljetun osaston
lepositeet avattava
saadakseen sielulleen rauhansa
-
viisaus ei muka asu
meissä tai valoa on
vaan pimeyden reunalla
toni on oikeassa,
älä usko laulujen sanoihin
usko piilossa asuvaan
herkkyyteen,
hehkuvaan kauneuden janoon
täyttääksesi elämän tarpeesi
pingoitettu kehosi avautuu
siityksestä, se sama
kohta aivoissa, joka
haluaa musiikillisen annoksensa
riehuu ja raastaa
ryyppää ja hamuaa
kuin rosvo
löytääkseni jotain
jonka kadottaa
tullakseen sormenpäistä
varpaisiin,
päästä päähän uuvutetuksi
-
halusin suorastaan
vittuilla elämälle,
miten mahtavalta sekin tuntuu
ne samat sormet hakkaavat
rumpunsa kalvot paskaksi
ne samat sormet koskettavat
niitä hentoja kieliä,
joita kukaan ei voisi koskaan
olla hyväilemättä
muuten kuin saadakseen
instrumenttinsa soimaan
taivaissa ja maanpäällä
muodokkuuden ja kiihottuvuuden ristiriidassa
.
pirunsa riivaaman
yrittää voittaa itsensä
ja tunteensa
raastaaksen ulos sen
saman hengen, joka
ravisuttaa ihmistä
eteenpäin vievää voimaa
rakkautta
vaikka sillä ei välttämättä
ole mitään tekoa
todellisen sydämen voiman kanssa
(henki on kuitenkin sama,
kierto-ja pyörimissuunnissa
on enemmän omaa ambitionia)
-
kirjoitin kaiken muistiin,
ne alkuaikojen pahviset ja
peltipurkkiset soundit
miten aurinko ja
kiima kiertää
launtaisin aina samaa kehää
miten elämä kasvaa
elintensä ympärille,
suorittaminen painaa
hellyyden pihalle
tännä pilvien kuollutta painoa
huuto sisälläni ei
saa rauhaa, mutta siinä
ei ollut mitään mitä
olin ajatellut sen tuovan
naurettavan naiivia
ollakseen totisinta totta,
hurman rippeet
tietoisuuteni uumenissa
-
kielletty henkäys
ei sytyttänyt,
antanut elämää tai
muuttunut elämäksi
periaattesta en luovuttanut
mutta ihminen väsyy
muuttaa rukouksensa suuntaa
ja toivoo savestansa muovautuvan
suojelusenkelin tai jotain
kolahtavan kovemmin
kuin paska tuulettimeen
olematta velkaa kenellekään
kuin itselleni
elämästähän saa tuhkaa elämättäkin
-
pehmeän samettista
kuin itämainen tee tai
intohimoista,
esileikkiä osana kuumaa aurinkoa
miten se syö ja
syöttää itsensä
estottomuuteen
lähellä pisteitä,
jotka ylittävät rajan
lähellä pelottavaa kaoottista maailmaa
ja silti se omena
putoaa romantikon päähän
tavalla joka
sulattaa itsemme kiinni
omaan identiteettiimme
ymmärtäessämme
persoonallisuutemme tapaa
katsoa
mielikuvituksemme sisältöä monesta säkenöivästä näkövinkkelistä
-
pitäisikö
nautintoa osata selittää,
sen esottomia kysymyksiä
ihmisethän vaan
hipaisevat toisiaan
nähdäkseen heikkoutensa
saadakseen herkkyydelleen
elävää palautetta
kuperan peilin haluilleen
tai sellaisen
saranoiltaan lähteneen
perustaajuuden
avata ihminen hitaasti äärimilleen
ja toisaalta kiinni tiukasti toisiinsa
ollakseen toive ja lahja,
jota ei ollut koskaan ymärtänyt olevankaan
-
peto ihmisessä
juhlan positiivisessa mielessä
kerää taas kosteutta
tummiin pilviin
saadakseen keveytensä
pelkät silmät eivät riitä,
aivojen täytyy saada
vainu ja maku,
joka puraisee
syvemmältä kuin
pelkkä nussiminen,
miten primitiivisen rumalta
kuuullostaakaan tuo fucking (everything that moves)
-
ärhäkkään taistelijaan
on monta reittiä,
monta aukkoa ja porttia
luovaan monumenttaaliseen
kusipäähän, mutta hän rakastaa
minua sellaisena kuin olen
poreilevaa yksinäisyyttä
tai räiskyvää humalaa,
joka silmieni takana
suunnittelee jo seuraavaa loikkaa
pesunkestävään persoonallisuuteeni
aivan kuin sen karheus
osaisi vaputtaa kerrostumia tajunnastasi
pitäisikö niistä tehdä biisi
-
pieni hikinen rakkausruno,
joka raaputtaa voimanaisensa pintaa
puhtaat karkeat lakanat,
puhtaat ajatukset
lihallisuus kaunokirjallisuuden
tavassa peittää teos
romanttisin kuvin
miten levoton ruumis,
haaveileva suu
sekoilee
elämän juoksuhaudoissa
niissä mellastavat
sensitiiviiset esileikit
ja iloittelun vuoristoradat
heilutellen milloin mitäkin
vain vapautuakseen,
tullakseen riippumattomaksi
siitä minkä joku on joskus keksinyt
epäsopivaksi itselleen
ja on alkanut kutsua sitä moraaliksi
-
sitä naista
jota rakastan
sitä joka ottaa
ja kulkee minne haluaa
hänessä on ääni ja voima,
lauluni sanat
jättäessään itsensä
sirpaleisen sointini reunalle
hän saa unohtamaan
ja minä,
petojen kuningas nostan hänet jalustaleen
sinne mistä
elämää riemastuttavat ilot tulevat ja menevät
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=c4N0BiFLoNg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit