Nimetön
Toinen toistaan upeampia päiviä
sade kaataa
ja valuu lopulta hiljalleen niskassa
kuivaat sen
kämmenelläsi, joka saa minut lämpenemään
saa kylmän ruhoni heräämään talvesta
ja kuvittelemaan perhosia
joita on oikestikin
Ja värit
sinä tartut siveltimeeni kiinni
autat minua maalaamaan jotain
maalaamaan niitä hetkiä jolloin yö vaihtuu aamuksi
Ja sinä
pyyhkäiset kasteiset seitit tieltämme
huudat metsään sillä tiedät
että olen kaikuna jonka kuulet
ja tartut kädestäni vihdoin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
