Sinä
on näinä kuukausina neljä merkityksetöntä kirjainta.
Minä saatan hymyillä,
tai saatan sukeltaa pinnan alla
sekuntin liian pitkään.
Hymyilen jos tahdon
enkä itke, jos ei itketä.
Mutta sille en voi mitään,
etten minä aina pidä siitä,
etten näe tulevaa.
Vaikka niin onkin parempi.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mangusti | Nimetön | 19.4.2012 | 1 | Runo |
| Mangusti | Hei hei, ei enää. | 14.3.2012 | 4 | Runo |
| Mangusti | Nimetön | 22.2.2012 | 1 | Runo |
| Mangusti | Nimetön | 14.2.2012 | 0 | Runo |
| Mangusti | Jotain saattaa olla hukassa | 17.1.2012 | 2 | Runo |
| Mangusti | Hei, olen nainen. | 19.12.2011 | 0 | Runo |
| Mangusti | Ainutlaatuinen | 11.12.2011 | 1 | Runo |
| Mangusti | Nimetön | 8.11.2011 | 1 | Runo |
| Mangusti | Nimetön | 7.11.2011 | 1 | Runo |
| Mangusti | Nimetön | 2.11.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Sitä on hyvä välillä keskittyä itseensä, mutta - kuten runon alku paljastaa - se on pohjimmiltaan toisen olemisen kieltämistä. Minuus pystyy hallitsemaan tunteitaan mutta ei kohtaloa. Tässä runossa on sellaista kirkasta analyyttisyyttä.