Nimetön
Liikkeissäsi kaksitoista tuulta
kun tanssit poskillasi kevään valot
Keltaista, ruskeaa, veden kestävää
silmäsi nuo lämpimät
kuin kotitalo
Sielun hymy vinkuralla
kuin ois myrskytuuli
siellä käynyt muttei
silti jäänyt asumaan
Varpaat kirkuu kippuralla
niin kuin joku suuri
tallannut ois päälle aivan
ohimennen vaan
Ja kun eläminen keinuttaa,
rieputtaa ja riuhtoo
Oisko silloin hyvä jäädä hetkeks makaamaan
On parempi, jos tuntee jotain
vaikka paha viuhtoo
Kuin ettei enää edes viimaa tuntis kasvoillaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
