Jakkara

Olenko tässä
jälleenkö minä olen
tässä täällä
ihan alimpien pohjien
alapuolella lintassa
Taas! Täytyisiköhän
ihan nauraa sille

Kun ymmärrän häilyvän
hetken verran jostakin edes
ihan pienen verran jotakin

Olen miettinyt, että tältäkö
Tältäkö tuntuu olla kuollut aivoista
Olen miettinyt sitä jotakuinkin
hyvin pitkän aikaa, miettinyt
En tiedä, kuinka paljon tämä
näkyy minusta ulospäin
Luulen, aika paljon
samalla tietäen, murto-osan
siitä, mitä koen sisällä

Eilen iski säikäyttäen
taju siitä, että elämä
on tässä nyt

Luulen etten ole koskaan aikaisemmin
päässyt näin irralliseen ja epätodelliseen
sielunpaikkaan kuin missä elän nyt

Tarvitseeko tämän

aina, aina, aina

Huuto: Aina!

Mennä näin,

vempuillen,

kiemurrellen kuin

nuottiavain tai

lattialautojen alla elävät toukat

Ja silti

olen taas