luolasta ulos väärinpäin
vuosi kääntyi uudelle reunalle heinäkuun keskellä
me tiputtelimme toisiamme rannalla, odotimme ihmettä
se vääntyi litkun omituiseen muotoon
sanat tulivat itsestään ja selkeästi
aurinko tippui, muttei sammunut meiltä
hyttyset veivät silloin mukanaan muutakin kuin verta
aamulla en herännyt pelkoon.
Selite:
no dawn, no day,<br>
i'm always in this twilight.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatuksia herättävä koskettava runo, missä loppu antaa lohtua.
Erikoinen ja mielenkiintoisilla elementeillä kirjoitettu runo. Tulee mieleen, että runominä on jotenkin kadoksissa ja ajatukset ovat yhtä kaaosta. Silti loppu on lohdullinen, kun herääminen tapahtui vapaana pelosta.