En ole astunut ulos
Enää pitkään aikaan en ole astunut ulos
vaikka tiedän,
että siellä paistaa aurinko
ja on lämmin ja ihmiset kulkevat hymy huulillaan
sinne tänne
soittaen tien pintaa, joka kumisee kuolevaisuuden kaikuja.
En ole kuitenkaan astunut ulos vaan makaan hiljaa,
sillä minulla on uni, josta en halua herätä.
Se uni on itse elämä, josta haaveilen
sekä valveilla että nukkuessa.
En ole astunut ulos, sillä unessa olen enemmän kuin minä
enkä enää katkera
kaikesta mistä minut on jätetty paitsi,
ja mitä muille on annettu kaksin käsin ja vielä kehotettu:
”Ota lisää!”
En enää astu ulos, sillä uneni luoja on piirtänyt vuoteeni ympärille kehän, jota en voi ylittää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno rytmitys, sisältö kehittyy jokaisen säkeistön alkulauseen mukaisesti progressiivisesti traagiseen lopputulokseen, lopulliseen sulkeutuneisuuteen saakka. Pakottaa myös pohtimaan korvikeunen laatua: Pako haavemaailmaan? Alkoholi, huumeet? Masennus? Tarjoaa useita samaistumispintoja - kokemus ei liene harvinainen kellään...