Rannan kivet huutavat
aaltojen rajussa hyväilyssä
ja juuri silloin,
ilman mieltä
työnnetään veneet vesille
ja ikävän lakanat
levitetään tuuleen
kuin suuret nenäliinat.
Vielä kaukaakin veneistä vilkutetaan:
Ei hätää,
kyllä palataan.
Aamun pikkupakkasilla
leijuu lakanoista
ohut suolan tuoksu.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| annikkainen | En ole astunut ulos | 16.8.2012 | 1 | Runo |
| annikkainen | Sinä hehkuva | 24.4.2012 | 1 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 16.8.2011 | 0 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 5.8.2009 | 0 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 9.6.2009 | 0 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 22.3.2009 | 0 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 7.9.2008 | 1 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 24.6.2008 | 1 | Runo |
| annikkainen | Nimetön | 6.2.2008 | 1 | Runo |
| annikkainen | Hyvästit | 10.10.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Tämä on todella upea runo! :)