Nimetön

Runoilija annikkainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.10.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen menettänyt sanat joilla laulaa näiden päivien tyhjään kumuun.
 

Löysin laatikostani kirjan
kauaksi unohtuneen
värikkäitä sivuja täynnä

Mitä olin silloin?

Kyltymätöntä janoa,
pohjatonta kaipuuta,
katkerien tähtien loistetta aamun valjetessa

kylmääkin kylmempää
hehkuvan kuumaa

Missä ovat nyt sanani, ystäväni?

Viimeinenkin käänsi selkänsä
ei enää nostanut maljaa kanssani

Olen varmaan liian onnellinen

kirjoittamaan runoa.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot