Kasvot hymyilevät kaukaisuuteen matkaavat
Hetkeksi kääntyvät katsomaan
Taas taivaltaan jatkavat
Ei hänen paikkansa täällä ole
Silmillä ja sanoilla kurotan horisonttiin
Ojennan käteni vanhalle auringolle
Ehkä hän vielä kerran hymyilee
Tai ehkä hymyä ei koskaan ollutkaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hah, mulle tulee täst ihan mieleen mun menneisyys. Ja kaikkien muittenkin menneisyys. Joskus tulee aina hetki ku haluu päästä siit eroon. Se pitää vaa päästää menemään, uskaltaa irrottaa otteensa..
hieno. Muuta ei voi sanoa :o
hah, mulle tulee täst ihan mieleen mun menneisyys. Ja kaikkien muittenkin menneisyys. Joskus tulee aina hetki ku haluu päästä siit eroon. Se pitää vaa päästää menemään, uskaltaa irrottaa otteensa..
hieno. Muuta ei voi sanoa :o