taas kyynelsilmä katselee
ei se elämää jaksais
sinne katoaa
häviää kuin tuhka tuuleen
niin olematon hän on
pieni ja särkyvä
kuoreensa taas sulkeutuu
lujaa näyttelee
sen roolin jo pienenä oppinut
mutta
iltaisin vain kyyneleitä laskee
jaksaa päivästä toiseen vaik rakkauden takia
pientä poikaasa kantaen rinnallaan
katsellen hänen kasvavan
viattomutta
pienuutta ihaillen
hänelle rakkautensa antaen
peläten päivää millon viattomuus häviää
"älä poika kasva vaa kyynelsilmäksi
äitisi lailla"
hän vai rukoilee
sulkee silmänsä ja poika vierellään nukahtaa
näkee hetken vai kauneutta
kunnes taas päivään uuteen herää
Selite:
jotain todella sekavaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoitus virhe osui silmään: "luujaa" pitäisi kai olla "lujaa" :D, muuten ihan toimiva teksti mutta itsestäni näissä oloissa vähän sekava. Pidän :) vaikka en täysin ymmärrä.