Nimetön

Nostan huulilleni viileän juoman

siemailen siitä hiljalleen

hymyilen itsekseni

palaan muistoissa menneeseen

hiljaa alan huojua

kuulen musiikin

olen omassa huoneessani

mutta mielessä toisaalla

menneessä

palaan sinne hiljalleen

tunnen tuoksut

lämmön aurongon

muistan sen naurun

sen ilon

jonka silloin koimme

muistan kuinka pidit minua lähelläsi

olin silloin onnellinen

se tunnelma oli aivan toinen

nyt saan tuntea sen vain hetkittäin

ja senkii varkain

onneksi meitä ei voi mikää erottaa

muistot säilyy ainiaan

niihin ihaniin hetkiin palaan aina mielessäin

kun liian julma tää maailma on

niistä saan voimaa

hetken taas jaksaa

lasken päiviä milloin taas sinut näen

tietäen että ikävöin sen jälkeen entistä kovemmin

anna musiikin soida

viedässe minut mennessään

enne kuin nukahdan

ja sinusta taas unta nään