Kuule, miksiköhän satuinkaan syntymään tänne?
En löydä mistään paikkaa elää.
Valottomalla tiellä en pääse eteenpäin.
Enkä jaksa enää etsiä valonlähdettä.
En löydä mistään tämän kaiken tarkoitusta.
Niin
Miten sen tunnistan nähdessäni?
Taisin jo unohtaa.
Matkaa jatkaen en kuitenkaan tunne mitään.
En iloisuutta sydämessäni.
Sillä, vain yksivärinen elämäntapa.
Niin, en välitä vaikka sattuisin katoamaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämän tarkoitus. Ikuinen kysymys johon minä en ole löytänyt omalla kohdallani vielä mitään vastaukseksi kelpaavaa.
Kuitenkaan, vastauksia ei löydä kuin eteenpäin kävelemällä.
Syntyjä syviä pohdiskelet koskettavan haikeassa runossasi.