Nimetön

Sinä mulle sanoit
"Mikään ei muutu
Vierelläsi oon
Näin olla haluan"

Turhanpäiväisiä ajatuksia vain
Elämän tarkoitusta ja naurua viereltäsi hain
Yhdessä itkimmekin kai
Se teki uskomattoman kipeää

Pelkästään ihania päiviä koin
Kyynelten läpi aurinko paistaa jaksoi
Tekemisesi päähän otti silloin
Kuitenkin sua aina rakastan

Joka päivä sinulle sitä hoin
Mitä ihmettä tehdä nyt oikein olla voi
Syy elääkin kokonaan paloi
Miten tästä oikein pääsee jaloilleen...

Ymmärrätköhän sinä lainkaan
Ettei tällä tavoin elää kykene kukaan