Aivan liian aikaisin

Runoilija SHIR0U-

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.11.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tähän aattelin laittaa selvennyksen kaikille. Oon entiseltä nickiltäni s i n i , joten siinä syy jos runoni kuulostaa tutuilta tai muuta vastaavaa. (nick ei löydu enää käyttäjistä, mutta poistin kaikki runoni ja siirsin osan hieman muutettuina tänne...) että näin...
 

Oli marraskuu. Ilta oli viileä mutta fiilikset olivat katossa. Yht'äkkiä vetäsit minua hihasta ja kysyit ”Lähetääkö ajelee ?”. Kerroin sen olevan huono idea. Kysyin ”Mitä jos tapahtuu jotain ?”. Sanoit minulle: ”Luota minuun. Mitään ei tapahdu.” Hymyilit loistavaa hymyäsi ja sille ei voi kieltäytyä.
Lähdimme, otimme auton ja menoks. Aluksi kaikki meni hyvin. Otit kädestäni kiinni ja sanoit: ”Tiiäkkö mitä...mä..” ja sitten rytisi. Tajusin että olit menettänyt auton hallinnan mutta sitten kaikki pimeni.

Seuraavan kerran kun näin valoa olin sairaalassa. En tienny mitä sinulle oli käynyt. Huusin hädissäni ja vaadin saada tietää. Paras kaverisi tuli luokseni otti kädestäni kiinni ja katsoi minuun. Hän itki. En ollut koskaan nähnyt hänen itkevän noin. Kun olin herännyt kunnolla nousin hieman. Huone oli täynnä porukkaa. Kaikki itkivät. En löytänyt sinua heidän joukosta. Katsahdin itseäni. Minussa oli muutama mustelma ja haava. Ei muuta. Katsoin hätääntyneenä kaveriisi joka piti kädestäni. Avasin suuni ja yritin sanoa hänelle että kertois jo, mutta en saanut itsestäni ääntä. Lopulta hän sai sanottua ”Hän on mennyt pois keskuudestamme...Olen niin pahoillani.” Järkytyin. Olin shokissa. En tiennyt mitä ajatella. En voinut uskoa kuulemaani. Sinäkö poissa ? Mahdotonta ! Olit aina niin vahva ja nyt....ja nyt olet poissa ! Kun lääkäri kertoi minulle juuri tuon saman ”Hän on poistunut keskuudestanne...” uskoin sen. Purskahdin kyyneliin. Kyynelille ei tullut loppua. Itkin itkemistä. Nyt vasta tajusin kuinka tärkeä minulle olit. Olin rakastunut sinuun ja nyt olet poissa !

Kun pääsin pois sairaalasta ystävämme tulivat meille ja kertoivat kaiken mitä tiesivät onnettumuudesta ja siitä mitä sinulle oli käynyt. Itkin koko ajan ja syytin itseäni. Miksi olin suostunut lähteä ajelulle ? Miks en pitänyt päätäni ja sanonut ei ? Tätä ei olisi tapahtunu !

Nyt tapahtuneesta on jo vuosi. Kaipaan sinua yhä, mutta elän jo uutta elämää ilman sinua. Kunnioitan muistoasi ja uskon että Herra tiesi mitä tapahtuisi ja oli suunnitellut kaiken. Onnettomuuden jälkeen en ole juonut enkä varsinkaan mennyt vähänkään juopuneen kyytiin. Voisimpa vielä kerran sua halaa ja kuiskaa korvaas ”Sua aina rakasta.”

Selite: 
tää on päästä keksitty ja sitä rataa...
Kategoria: 
 

Kommentit

IHANA! Iha tässä alko itkemään. Ehdottomasti suosikkeihi!<3

 

Käyttäjän kaikki runot