Huoneessa on miellyttävä tunnelma. Vanha lamppu, joka seisoo pöydällä soittajan takana, luo pehmeän lämmintä valoa ympärilleen. Ilmassa leijuu vieno partaveden tuoksu. Musiikki ja miehen satunnaiset hymähdykset täyttävät huoneen. Kuulostellen ja tunnustellen mies luo suhdetta uuteen kappaleeseen. Miehen sormet liikkuvat kevyen määrätietoisesti haitarin pinnalla katseen seuratessa keskittyneesti nuotteja. Koko olemus kertoo, ettei mies ole enää täällä. Hän ihmettelee, kummastelee ja nauttii hetkistä omassa maailmassaan - maailmassa, jonne kuuluu.
Sivummalla nuori nainen kirjaa hetken ylös, jotta muistaisi aina olleensa osa sitä. Hän piirtää muistoihinsa jokaisen sävelen, tuoksun ja hengityksen vavahduksen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
