Joskus rakkaus on kuin varjo
illan tullen uskot kadottaneesi sen
päässeesi pakoon
kunnes aurinko
valaisee sielusi maiseman niin
ettei sinulle jää pakopaikkaa.
~
Joskus ikävä on kuin usva
hetken uskot selviäväsi
sen lävitse,
mutta perillä huomaat
keuhkojesi täyttyneen vedellä.
~
Joskus yksinäisyys tuntuu
tyhjyyden täyttävältä
pakokauhulta.
Ovea ulos on mahdoton löytää
kuin käsi ei yltäisi mistään
mihinkään ja kuitenkaan
ei ole edes tilaa hengittää.
~
Joskus pelko on kuristavat kädet
sydämen maraton
vailla maaliin tulemisen riemua.
Eksymistä loputtoman synkkiin ajatuksiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunteita, jotka seuraavat meitä halusimme tai emme. Tummia, mutta ajatuksellisia runokuvia joihin on sukellettava sisään että löytäisi ytimen ;)
Koskettavan ahdistavia tunnelmapaloja hienoksi runoksi kuvattuna.
Upeaa tunteiden kuvausta! Taitavaa sanankäyttöä ja vahvojen tunteiden jakamista lukijankin kanssa. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ! PALJON ONNEA! :)
Olipas kauniisti kuvattu rakastamisen ja sen vaikeiden puolien veteen pirrettyä rajaa. Rakkaus on ihana aihe, siitä riittää ammennettavaa moneksi.
Hyvin kuvattu eri tunnetiloja, joita meillä kaikilla on, toivottavasti eniten rakkautta. Hieno runo.
Kiitos ja Lämmintä Joulua sinulle.