Hetkittäin jonkun hyvän ja pahan välissä tunnen häivähdyksen ilosta siitä kadotetusta tunteesta lapsenomaisesta riemusta.
Ehkä sittenkin tästä tulee vielä elämä.
Rakkaus on alkanut murtaa ahdistuksen muuria.
Koloista jo pilkistää
valo.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Valonsoturitar | Samassa tallissa | 26.12.2013 | 3 | Runo |
| Valonsoturitar | Talvipesään | 3.11.2013 | 5 | Runo |
| Valonsoturitar | Syksyn linnut | 14.9.2012 | 5 | Runo |
| Valonsoturitar | Takaisin kotona | 29.10.2011 | 8 | Runo |
| Valonsoturitar | Jerezin tanssivat hevoset | 12.10.2011 | 4 | Runo |
| Valonsoturitar | Rannalla | 9.7.2011 | 0 | Runo |
| Valonsoturitar | Villit hevoset | 1.7.2011 | 2 | Runo |
| Valonsoturitar | Seikkailu | 15.5.2011 | 8 | Runo |
| Valonsoturitar | Muurinmurtaja | 10.12.2010 | 9 | Runo |
| Valonsoturitar | Kaikki muut | 3.3.2010 | 7 | Runo |
Kommentit
Ihana, toiveikas.
Kaunis runo, lupaus valon kasvamisesta. Pidin :)
kaunista runoutta.. rakkaus voittaa aina..
Täydellinen, kaunis ja koskettava on runosi -kuin elämä.
Todella kaunis ja herkkä runo, aivan ihana. Pidän erityisesti toisesta ja kolmannesta säkeistöstä, ehkä odottamattomastakin toiveikkuudesta. Hieno!
...ja lapsi sisälläni iskee silmää ;) Ihana
Varovaista Hymyä ja Toivon pilkettä Ihanassa runossasi.
Tykkään !
...eikä aikaakaan kun koittaa taas muutenkin Kevät ! ;)
No johan tokkiisa tästä elämä tulla vötkistää.
Taitavasti kirjoitat, vaikka pohjalla ahdistus on kovin melankolinen valo paistaa tässä runossa läpi. Rakkaus ja pieni ilon pyrähdys tulee hetkeksi viereen ja lähelle. Tunteikasta ja koskettavaa.