Hiljaa kuin kevättuuli,
onni kolkutteli ovianne.
Kauniisti kuin laulu satakielen
astui se sisään luvatta.
Ei kysynyt rikkauksia,
ei aarteita suuren maailman.
Iloisesti se hymyili
kahden sydämen muuttuessa yhdeksi.
Avaimet toistenne sydämmiinne vaihdoitte.
Elämenne yhdessä kuljette.
Kuin pilvien loputon taival
Polkunne jatkuu yhtenä.
Toistenne rinnalla.
Aina toistenne viereen jääden.
Selite:
Hyvin viime tippaan jätetty runo ystäville. Taidankin vain suosiolla pysyä niissä ängtisimmissä runoissa jatkossakin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
