Harakka, joka kuullostaa
sorsalta.
Järvi, jonka vesi kuultaa
elohopeaa.
Kahvikuppi, joka kasvaa
nougatin vaaleasta
nukkamatosta.
Pidin häntä kämmenellä kuin
avointa kukkaa, joka
kosketuksesta
lakastuu. Mutta kuinka...
voin puhua psykologille,
joka uskoo Jumalaan? Ei hän
ymmärrä. Heillä on aina
toivoa.
Lumisade, joka taivaalle
sataa.
Puun siemenusva, joka
valkoista tähtisadetta
avaruudessa muistuttaa.
Vastakohdat ovat aina täydentäneet
toisiaan. Jos mä olen se ketsupin suola,
niin ole sä se sokeri, jooko?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno rakkausruno.
hyvin kuvitettu
värein sekoiteltu
Puhuttelee ja on täysi tunteen tunnetta.