Etsin tunneneutraalia ulottuvuutta liian pieneltä
alueelta sormeni alta. Kun nostan käteni, pinta-ala katoaa hiljalleen ja se mikä oli ennen kahdessa
ulottuvuudessa, on nyt loputon lineaarinen
yksinkertaisuus kohtisuorassa ihoani vasten.
Miksi minä etsin jotain, mikä on jo hetkittäin käsissäni?
Tämä ei ole hulluutta tai tiedettä,
vaan mielipuolisuutta kokonaisuudessa.
Tämä on tasapaino ensimmäisen ja viimeisen
hengenvedon välillä.
Sitä ei voi nähdä, se pitää tuntea sisällään.
Selite:
including time
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
