Kamppaa nurkan takana, yllättää hetkellä
jolloin melkein unohdan Sinut -
enkä koskaan kuitenkaan.
Kuljet vierelläni, kannat kauppakassini
elät tätä arkea neljäntuhannen kilometrin päästäkin.
Emme me vieroitu
onhan meillä sama taivas ja tämä yhteinen helvetti -
ikävä joka ei unohda.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| olenNainen | Kulotettu rakkaus | 25.1.2012 | 7 | Runo |
| olenNainen | Ikävä ryöpsähtää sielusta silmiin | 8.11.2011 | 5 | Runo |
| olenNainen | Pieni ihminen, suuri ihme | 30.10.2011 | 1 | Runo |
| olenNainen | Et sinä voi minua satuttaa | 28.10.2011 | 5 | Runo |
| olenNainen | Mistä löytyisi se voima | 29.9.2011 | 1 | Runo |
| olenNainen | Älä tule tänään | 25.9.2010 | 10 | Runo |
| olenNainen | Tiedän - | 11.8.2010 | 0 | Runo |
| olenNainen | Sain enemmän | 11.8.2010 | 5 | Runo |
| olenNainen | Enkä edes minä | 11.8.2010 | 4 | Runo |
| olenNainen | Ennenkin | 12.2.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
Ruts*
hyvinkin koskettava teksti. yhteiset asiat, vaikka kaukana ja helvetillisiä. tunnelmaa jota jää pohtimaan.
Koskettava runo.
Puhuttelevan Hieno runo,
jonka kohokohta tuo lopun `ikävä joka ei unohda`.
Pidin, Paljon.
Hienosti käännetty ympäri tässä tuttu juttu, ihminen yrittää unohtaa ikävän, mutta ikävä ei unohdakaan ihmistä. Personifikoitu ikävä on melko.. no, ikävä kaveri. Kampittaa aina kun sitä vähiten odottaa.
Mutta hyviä seurauksiakin tästä on. Kuten taidokkaita ja tunteentäyteisiä runoja.