Kaivan numerosi esiin,
mutten soita.
Kirjoitan viestin
jota en koskaan lähetä.
Kerron sydämeni toiveet,
joita et koskaan kuule.
Kavallan hiljaisuuteni,
jota et koskaan ymmärtänyt.
Ehkä kirouksesta tuleekin taika.
Ehkä hiljaisuus täyttyy äänistä.
Ehkä käsi tarttuu tyhjiin kämmeniin.
Ehkä kaipuusta tulee kärsimys.
Ehkä vuodet muuttuvat tarinoiksi.
Toiveet saduiksi joita kerromme lapsillemme.
Ja minä patsaaksi, joka hymyilee jähmettyneenä,
kuin ei koskaan odottaisikaan.
Paluutasi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ulkoinen olemus ei aina kerro mitä mielen syövereissä pyörii. Hieno runo ja tehokas jäsentely!
Upeaa tekstiä!