Missä olit missä kuljit,
unen syliin silmät suljit.
Nukuit hetken, unta näit,
vuorten taakse uneen jäit
herätäkses uudestaan,
valon tuomaan päälle maan.
Tänään paistoit aurinkoinen,
hymysi on suurenmoinen.
Ihme suurin päällä maan,
valon kultaa hiuksissaan.
Jälkeen pitkän kaamoksen,
lausun sulle aatoksen.
Sä suurista suurin
taas hehkusi luot.
Saat kukkimaan kunnaat
ja korpien suot.
Tuot valon, tuot kevään
ja pohjoisen kesän.
Saa säteesi tehdä
myös sydämeen pesän.
Ei lakkaa sun
hehkusi valaisemasta.
Se hymyillen
suutelee pohjoisen lasta.
Aurinkopäivä
(c) Oiva Utumaa
Selite:
Muokattu versio vuoden takaa. Kaamos on päättynyt.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut