Taas pilven alla pyryttää
sitä valkeata lunta
ja hiutaleet ne maahan jää
ja saa peiton luomakunta.
Jo siimeksessä metsämaan
saavat oksat unta kantaa
ja talvi tehdä taikojaan,
ensilumi lumon antaa.
On talvi, lumi sekä hiutaleet
ja oksan päällä jälleen koristeet.
Taas talven sylissä luonto
nukkuu pakkaspeiton alla,
niin hiljaista ja rauhaisaa,
unta lauloi sille halla.
On talvi aikaa pilkki jään,
mutta pakkaspäivän riemun.
Sinne keskelle nietosten,
yhä syleilynsä vie mun.
Lumihiutaleita
(c) Oiva Utumaa
sitä valkeata lunta
ja hiutaleet ne maahan jää
ja saa peiton luomakunta.
Jo siimeksessä metsämaan
saavat oksat unta kantaa
ja talvi tehdä taikojaan,
ensilumi lumon antaa.
On talvi, lumi sekä hiutaleet
ja oksan päällä jälleen koristeet.
Taas talven sylissä luonto
nukkuu pakkaspeiton alla,
niin hiljaista ja rauhaisaa,
unta lauloi sille halla.
On talvi aikaa pilkki jään,
mutta pakkaspäivän riemun.
Sinne keskelle nietosten,
yhä syleilynsä vie mun.
Lumihiutaleita
(c) Oiva Utumaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut