poikasena ahmin unia niin kuin hullu puuroa.
kello saattoi olla soimassa keskellä yötä
jotta varmasti muistaisin,
yöpäiväkirjaan kirjaisin.

mutta unet on niin nähty.
enää pelkkää pimeää, jos sitäkään
jonain yönä sinne jään, väistämättömään.

täytän tyhjän yön tyhjänpäiväisyyksillä.
ja jos oikein sievästi asettelen lasettelen,
ehkä joku uneksii hieman minusta.