Jos kysyisit mistä kumpuaa mun runorumpuni,
kertoisin yksinäisyydestä, siitä nautin eniten
Pään sisällä sinkoilevat pehmustava pumpuli,
nautin kärsimättömyydestä, sen kai palautin ennen
paraikaa joka muuttuu kullaksi koskemalla,
harvinaisinta postimerkkiään nuolemalla.
Kuulostaa surulliselta vaan ei ole sitä,
nämä tyhjät kädet pysyvät lämpiminä
jos ylhäisissä yksinäisyyksissään kulkijoita kaksi,
huolella mielikuvitellut ovat muuttuneet lihaksi
Karttavat ajatusta kumpi toisen itselleen luonut,
yksi iäisyys on vain hetkeksi yhteen kaksi tuonut
Sen hetken luvalla he nauttikoot nyt toisistaan
yksinäiset, jotka käsi kädessä käyvät polkuaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit