Poluilla

Se on pyörre, joka lehtien
                     
                   leijailla antaa,

kierrellen, kaarrellen

                        maahan ne kantaa,

kirkkaiden sävyjen sateena peittää

maanpinnan, poluille, teille ne heittää.


Se on tuuli, joka oksissa, rungoissa paukkuu,

ja koira, joka tuulten ääniä haukkuu

ja viima, joka tietä talvelle tasaa,

kun tuuli ja pyörre lehtiä kasaa.


Se on henkäys, jossa yhtyvät lämpö ja hyvyys,

kun kanssasi kuljen, on tunteiden syvyys

kuin satojen punaisten lehtien palo.


Loistaa kirkkaana tänäänkin syyspäivän valo.