Se on pyörre, joka lehtien
leijailla antaa,
kierrellen, kaarrellen
maahan ne kantaa,
kirkkaiden sävyjen sateena peittää
maanpinnan, poluille, teille ne heittää.
Se on tuuli, joka oksissa, rungoissa paukkuu,
ja koira, joka tuulten ääniä haukkuu
ja viima, joka tietä talvelle tasaa,
kun tuuli ja pyörre lehtiä kasaa.
Se on henkäys, jossa yhtyvät lämpö ja hyvyys,
kun kanssasi kuljen, on tunteiden syvyys
kuin satojen punaisten lehtien palo.
Loistaa kirkkaana tänäänkin syyspäivän valo.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan kuin itse kulkisi rakkaansa kanssa,
syksyn ruska tuntuu, on läsnä ;)