olen aiemminkin kulkenut tätä
melkein kiinnikasvanutta polkua
sumuisen syyspäivän lävitse
kuin aave unesta toiseen kahlaten
muistojeni reunat ovat pehmeitä,
ne sekoittuvat maiseman kanssa
muistan pudonneiden lehtien
märän ja lahoavan tuoksun,
muistan latvustojen kultaisen hohteen
kaikki liikkuu hitaasti ympyrää,
palaa luokseni pala kerrallaan
sieluni on asunut tässä maisemassa
kauemmin kuin osaan muistaa
melkein kiinnikasvanutta polkua
sumuisen syyspäivän lävitse
kuin aave unesta toiseen kahlaten
muistojeni reunat ovat pehmeitä,
ne sekoittuvat maiseman kanssa
muistan pudonneiden lehtien
märän ja lahoavan tuoksun,
muistan latvustojen kultaisen hohteen
kaikki liikkuu hitaasti ympyrää,
palaa luokseni pala kerrallaan
sieluni on asunut tässä maisemassa
kauemmin kuin osaan muistaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit