Kimalainen pörröturkki
alkoi uuden retken.
Voikukkaan se ensin kurkki
istui siinÀ hetken.
SiivillensÀ nousi siitÀ
matkaa pÀÀtti jatkaa,
kielonkukkaan löytyi niitÀ
vielÀ pitkin matkaa.
Kielonkukka, kellohuntu
sÀveltÀnsÀ soitti.
Asui siinÀ kevÀÀn tuntu,
johon kesÀ koitti.
Kimalainen kielonkukkaa
sÀvelistÀ kiitti,
ihaili sen nuorta nukkaa,
kielolle se riitti.
Jatkui matka leppoisasti,
pÀivÀÀ uutta kohti,
sinne missÀ aamuun asti
pÀivÀnpaiste hohti.
Yli niityn satumaisen,
tuomipuiston laidan,
sinne missÀ kimalainen
puki ylleen paidan.
KesÀillat purppuraansa
soittaa pohjan teillÀ.
Valo kultaa jylhÀn maansa,
nyt on kesÀ meillÀ.
ValonsÀteet unelmille
antaa juhlan tunnun.
Voikun niistÀ ystÀville
voisi tehdÀ hunnun.
Lausui viimein kimalainen
illansuuta vasten,
tÀnÀÀn koittaa toisenlainen
karkkipÀivÀ lasten,
johon kaikki aikuisetkin
voivat osaa ottaa,
sekÀ mollisÀveletkin,
kunhan eivÀt sottaa.
VielÀ unten tunnelmassa
kimalainen sai vaan,
pilviharson purppurassa
nÀhdÀ vÀrit taivaan.
Koitti ilta satumainen,
hehku taivaansinen.
hehku taivaansinen.
Unta katsoo kimalainen
nyt niin onnellinen.
Kimalaisen kevÀtretki
(c) Oiva Utumaa
Kimalaisen kevÀtretki
(c) Oiva Utumaa
Selite:
Korjailtu uusinta julkaisu viime toukokuulta kun en ollut tyytyvĂ€inen versioon yksi. ĂlkÀÀ haukkuko ihan paskaksi, mĂ€ ainakin yritin. Toivottavasti on kelvollinen.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut