Meren äärettömyden kohtaatko
kosketuksessaan hapuilevassa tai varmassa,
syvyyksissä syvyyksille avartumalla
kohtaatko -
ihmisenä olemisen ihmettä:
vastapäätä kuohujaan
omat kuohuni uurteissaan
Vai ainoastaan värähdyksenä iholla
rantaviivalla
sinkoutuvat pärskeet
pinnallisessa kosketuskohdassa
Tässä tunnekokemuksen rajapinnassa:
uurteet uurteita vasten
sanojan sanoihin tarttuvana, katseeseen takertuvana -
näkemättä valoa silmiensä takana
haavaa kalliossa
ihmisyyden ytimeen kutsuvana
Meren kuohuntaa katsellen runon kirjoitan,
rakennan mielessäni, rivitän, pilkutan
kannan kotiin, avaan tietokoneen
sana sanalta
ulostan sisimpäni herkimmät ajatukset
Lisäyksenä ehkä -
tämänkin olen matkalla muotoillut mielessä
Parhaat metaforat ja usein myös allegoriat
syntyvät luonnosta,
jonka monimuotoisuus ja ilmiöt
jo sinällään korreloituvat inhimilliseen kokemuspiiriin,
koska ihminen elää ja hengittää luonnon kanssa,
sen vuodenaikojen vaihtelussa
Niin minä puhun viisaita,
puhun koko matkan, etten unohtaisi sanaakaan
Mutta huomasinko sinua, joka seisoit vierelläni
samaa merta katselit niin hiljaa -
bussissa, näitä lauseita rivittäessäni, pilkuttaessani
huomasinko häntä, joka poistui
toisella pysäkillä hapuilevin katsein, silmissään
pidätetyt itkut, yksinäisyys, kohtaamattomuuden
lohduton tuska, haluttomuus mennä tyhjään kotiin
Ei, en myöskään häntä joka ylimielisenä alta lipan
kanssamatkustajiaan arvioi, hymähti minullekin
katsoessaan kuinka mutisin,
äänekkäästi kenkiään kopisuttaen
poistui iltayöhön
Näin viisaita minä puhun
Mutta huomasinko sinut, joka seisoit vierelläni
samaa merta katselit niin hiljaa,
ja bussissa, näitä herkkiä lauseita rivittäessäni, pilkuttaessani
huomasinko - huomasinko hänet
Tässä tunnekokemuksen rajapinnassa:
uurteet uurteita vasten
sanojan sanoihin tarttuvana, katseeseen takertuvana
Kuulitko, kuulitko sanojeni alta koskaan
näitkö valoa silmieni takana
haavaa kalliossa
sisälläsi hiljaa resonoivaa
11 04 22. Ei meren rannalla syntynyt miltään osin, bussimatka myös vertauskuvaa, silti kovin henkilökohtainen, ei kokonaan fiktiotakaan. Kipuilin tämän kanssa laitanko vai en, kun edellisen piti jäädä viimeiseksi, mutta kun arkistossa nyt oli tilaa poistettuani joitain vanhoja, lisätään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elämän varrella - näin ehkä kuitenkin on tarkoituskin. Kukaan ei voi toisen tuskaa
kantaa tai elää toisen puolesta. Meri ja bussi - hienoja allegorioita.