Kaiken maailman kulta
Kivitalojen kasvot loistavat
lunta ei oo vielä (ei oo lunta vieläkään)
Rannikolla sataa niin pirusti ja viima hyytää mieltä
Kulkiessain asemilta pysäkeille
katseen käännän taivaaseen
auki se on yhä meille
Vaik välillä näyttää ettei aamu koskaan saavu
Heiluu vaijereissa lamput kohdal ikkunan
käsinkosketeltavaa (valoa koskettaa)
katsoo kuinka vanhat puut kantaa oksiaan
Astellessain kaakeleiden jäätyneiden yli
katson alaspäin, on maata yhä alla teiden
vaik välillä tuntuu pelkkää betonia pinnalla
Ilta itsellesi, tai ilta rakkaimpien seuras
arvokkaampaa on, kuin kaiken maailman kultakolikot
Ei ostaa voi aikaa
Tanssii revontulten muodot seinällä
unta ei oo vielä tää (ei oo unta vielä tää)
Kalliossa makaan kuun valos kuulen
kuinka aika rientää
Liukuessain kaapeleiden vääntyneiden päällä
katson sisäänpäin on mahdollisuus yhä täällä
Vaik välillä luulee ettei kukaan meitä kuule
Ilta itsellesi, tai ilta rakkaimpien seuras
arvokkaampaa on, kuin kaiken maailman kultakolikot
Ei ostaa voi aikaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
