Aamunkajon kauneus katseessasi
Hetki, kun yön pehmeys vielä
sipaisee poskea
ja katoaa
Sinä seisot siinä
komeana kuten aina
Seisot sopivasti liian lähellä
Minä katson sinua hiljaa
ja ajattelen sitä
Silmiesi kosteus sekoittuu
aamuyön usvaan
Sinä ajattelet sitä myös
Sinäkin, Brutukseni
Hetki, kun yön pehmeys vielä
sipaisee poskea
ja katoaa
Sinä seisot siinä
komeana kuten aina
Seisot sopivasti liian lähellä
Minä katson sinua hiljaa
ja ajattelen sitä
Silmiesi kosteus sekoittuu
aamuyön usvaan
Sinä ajattelet sitä myös
Sinäkin, Brutukseni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi