Näin kun tikka koputti puuta. Minäkin olen koputtanut puuta monta kertaa, toivonut päseväni pahasta. En tiedä onko se auttanut. Mutta nyt näen, tai oikeastaan kuulen, mutta korvieni kautta ajatuksiini muodostuu selvä kuva tikan työstä joten on kuin näkisin nokan käyvän koivunrunkoon katsetta nopeammin. Tikka asuu täällä. Ajattelen sen ainakin asuvan täällä koska olen nähnyt sen kolme kertaa. Sillä on punainen päälaki ja mustavalkoinen höyhenpeite. Juoksen rantaan sammaleista ja risuista polkua pitkin. Polku viettää vasemmalle vaikka uimapaikka on oikealla soutuveneen vieressä. Oikaisen pehmeän rantamättään yli ja juoksen tummanruskeaan veteen. Heittäydyn pinnan alle heti kun pääsen jotta lasten kaukaiset huudot hälvenevät. Kun pääsen pinnalle, on kuin heräisin uuteen alkuun. Aistini ovat terävöittyneemmät ja mieleni kirkkaampi. Tikka tuijottaa minua puunrungolta. En tiedä kuinka kauaksi tikat näkevät mutta koen hetken yhteyttä sen kanssa. Silläkin on täysi työ hoivata ja rakentaa, siistiä ja saalistaa. Ennen kuin sukellan uudestaan, vastaan ylhäältä kuuluvaan huutoon jotain konemaisesti, niin pysyvät tyytyväisinä vähän pidempään. Otan muutaman kroolausvedon ja kaiken irti lyhyestä hetkestäni. Nousen ja tunnen järviveden valuvan ihollani, tämä on ainoa paikka missä saa nauttia uimisesta ilman ikäviä uima-asuja. Juoksen polkua pitkin ylös, hengästyn ja nautin ruumiini tuntemuksista kun lihakseni ovat käytössä. Lapset odottavat portailla ja hyppäävät syliini, ohitsemme tikka lentää puusta toiseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
