Raivoaan vinkuvan tuiskun yli
vaivoin erottuvaa vaikeaa puhetta;
katkonaisia sanoja kuin nyyhkettä.
Tutun kuuloista se on!
- Hei, sinäkö siellä, oma tyttäreni'?,
kysyn.
- Niin kauan siitä on,
kun olet puhunut minulle,
mutta tunnen sinun äänesi.
- Ovatko siellä äitisi ja pieni lapsesi myös?
- Ovatko lapsesi leikit vielä kesken?
- Sano minulle vielä jotain, ennen kuin lähdet!
Sano vaikka näkemiin! Tavataan myöhemmin!
Olen nyt yksin tällä hylätyllä,
auraamattomalla tiellä.
Sydän
kuin kuuma kyynel
vierähtää tielle.
Sen lämpö sulattaa
jäistä tienpohjaa.
vaivoin erottuvaa vaikeaa puhetta;
katkonaisia sanoja kuin nyyhkettä.
Tutun kuuloista se on!
- Hei, sinäkö siellä, oma tyttäreni'?,
kysyn.
- Niin kauan siitä on,
kun olet puhunut minulle,
mutta tunnen sinun äänesi.
- Ovatko siellä äitisi ja pieni lapsesi myös?
- Ovatko lapsesi leikit vielä kesken?
- Sano minulle vielä jotain, ennen kuin lähdet!
Sano vaikka näkemiin! Tavataan myöhemmin!
Olen nyt yksin tällä hylätyllä,
auraamattomalla tiellä.
Sydän
kuin kuuma kyynel
vierähtää tielle.
Sen lämpö sulattaa
jäistä tienpohjaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sanaton olen
Sivut