Minulla ei ole antaa mitään sinulle
kuitenkin kaikki mitä minulla on
elämäni soinnut annan.
Kuuntele kuinka pieni lapsi nukkuu
äitinsä hiljaiseen hyrinään lapin äidin
revontulien tammikuussa.
Katso silmieni suru
pienen arkun kantajista
kellot kaikuivat viimeistä matkaa.
Näetkö mielessäsi kuinka tuuli pyörii
valkoisen huntuni poimuissa
korpit lauloivat satakelinä.
Katso käsieni arpia
ne Jumalani ompeli vielä elämään
myrsky hiljeni vedet väistyivät.
Tässä on sydämeni laulu
kuvasi siellä
kaikkien rakkaitteni kanssa.
.m
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämän runon pohjaton
suru ja viisaus
koskettaa minua
on hyvä
kun osaa kirjoittaa
tuntojaan/tunteitaan runoiksi
sinä osaat