Tulevaisuuden pelko

En tiedä mitä sisälläni tuntea
mihin ottaa seuraava askel ja kulkea.
En tiedä tulevaisuudesta mitään
mennäkö ulos vai jäädäkö sisään.
Paljon on unelmia miehellä mitä täyttää
mikä toteutuu, mikä ei, sen aika lopulta näyttää.
Olen hiljaa vaikka tahtoisin huutaa
olen lapsi joka opetettiin varomaan suutaan.
Minulla on kuin valtameri ajatuksia
mutta jokainen niistä sisältää varoituksia.
Nuo varoitukset minulle jo lapsena kylvettiin
kun kaikkea tekemääni epäonnistuneeksi väitettiin.
Sieltä löytyy myös siemen miksi muita kannustaa
sillä tiedän miten sanat voi oikein toisia satuttaa.
Nyt mielessäni jälleen itseäni vastaan väännän
itken, huudan mutta kuitenkin uuden sivun lopulta käännän.
Pohdin vain oliko tämä rohkeaa
käännyinkö väärään vaiko oikeaan?