minusta on niin ihanaa
maalata itselleni elämä ikkunalasiin
ja puhaltaa se huuruun
jotta voisin pyyhkäistä sen pois
kerälle käpertyneen lapsen leikki
olen Jumala
ja kerron itselleni hileiset siivet
tanssin yöni kissan viiksillä
tipahtaen aamulla rakoilevalle asfaltille
tuntematta kuitenkaan kyynelten uria
haavaisilla huulillani
kivettynyttä kehoa itku ei ravistele
eivätkä nuppineulat pysty sen pintaan
se murenee hiekkalaatikkoon
ajan saatteessa
uppoan syvemmälle kirjain kirjaimelta
kunnes en yletä enää pilviin
enkä saata juoda sadevettä
niiden kultaisilta reunoilta
ruumiini kuihtuessa ohueksi kalvoksi
ja kuivien suomujen päällystäessä lattian
rakastun punaan seinillä
ja valun norona lammikkoon jalkojeni alle
suloisen suolaisuuden poltteessa nukahdan
kunnes vaaleat kaviot tallovat muistoni
ja minusta tulee osa kauneinta leikkiä
ja yhden lapsen iltarukousta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos, kun laitoit uudelleen.
En ole nähnyt tätä aiemmin,
jolloin kuitenkin olin ahkerampi täällä.
Pidän tästä suuresti,
tätä on ihana lukea monta kertaa,
nähdä kuvia, ja tuntea monia tunnelmia.
Monet maalaukset sutaistaan ja hetkessä pois pyyhitään.
Kun ahkerasti pyyhkii, niin hyvin pyyhkii.