Tartuit käteeni, kun olin hukkumaisillani.
Vedit kiinni itseesi,
suutelit haavani umpeen.
Tarjosit lämpösi suojakseni,
teit itkulle pisteen.
Annoit uskosi ja luottamuksesi.
Tulevaisuuden, johon pyrkiä.
Parisängyn ja valat.
Pikkuruiset varpaat, elämän tohinan.
Naururypyt ja kiikkutuolin narinan.
Sanoit, ettet koskaan lähtisi.
Ja kun tuotin pettymyksen maailmalle,
pettymyksen sinulle,
olin varma ettemme enää tapaisi.
Mutta halasit vain entistä lujemmin,
jotta muistaisin mitä varten on taisteltava.
Sinä pidät minut voimissani
ja turvassa.
Vedit kiinni itseesi,
suutelit haavani umpeen.
Tarjosit lämpösi suojakseni,
teit itkulle pisteen.
Annoit uskosi ja luottamuksesi.
Tulevaisuuden, johon pyrkiä.
Parisängyn ja valat.
Pikkuruiset varpaat, elämän tohinan.
Naururypyt ja kiikkutuolin narinan.
Sanoit, ettet koskaan lähtisi.
Ja kun tuotin pettymyksen maailmalle,
pettymyksen sinulle,
olin varma ettemme enää tapaisi.
Mutta halasit vain entistä lujemmin,
jotta muistaisin mitä varten on taisteltava.
Sinä pidät minut voimissani
ja turvassa.
Selite:
Jos joku olisi vajaat kaksi vuotta sitten kertonut, että tulen tänä päivänä olemaan onnellisessa parisuhteessa, olisin nauranut itseni kipeäksi. Kuitenkin nyt 1v7kk:n jälkeen elämässäni on enemmän onnea kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa. Toivottavasti voin antaa hänelle yhtä paljon kuin hän on antanut minulle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit