menetetty lupaus

lupaus seisoo rantakalliolla
meren suolainen hengitys tanssittaa sen hiuksia
samaan valssiin yhtyisi oitis
ellei olisi parsittu helmastaan kivikkoon

raivoavan pauhun yli
tätä kirottua ukkostakin kovempana
kuulen lupauksen kutsuvan kuiskeen
kuin seireenien viettelevät sävelet

ja minä kauhon aaltojen lomitse kuin mielipuoli
unohdan ylläni taistelevat voimat
pakotan uupuneet jäseneni töihin
ehtiäkseni ajoissa perille

mutta lupauksen silmät ovat sumeat
huulet rohtuneet ja iho ajasta harmaa
harvaan sirotellut ompeleet
ihan liian heikot

enkä minä ole tuulten valama hiekkadyyni
vaan meren halki kiitävä vaahtopää
en minä osaa tarttua rantaviivaan
kivikolta lipeävään helmukseen

niin aamunkoitteessa lupaus on unohdettu
ja rannalla kivisellä pedillä
lepää kourallinen puhtaanvalkoista vaahtoa