Koteloiduin sänkyyni pitkäksi aikaa
kun en jaksanut kättäni nostaa melua vastaan
kun asioita on vain liikaa
ettei niitä edes jaksa luetella
täytyy lävistää kämmenet
alkaa uskoa todistamattomiin
katsoin teekuppiin
pohjalle asti
ei en jaksa tänäänkään alkaa
tehdä luetteloimattomia
avata verhoja, katsoa maailmaa
joka ei ohjaa minua minnekään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minimalistinen ja melkeinpä nerokas, etenkin kolmanneksi ja neljänneksi viimeiset säkeet vaikuttivat. Olet taitava.
Tosi hieno runo, tiedän tuon tunteen