Ja heidän nauruunsa sinäkin sulat,
jää minulle vain helpotus
taas taipui heikko mielesi vieraan ihmisen alla
olet minullekin hetken
kaukaisen pidättyvä, kohteliaskin,
hellä
Hymyilen, elämä tuntuu käsissä asti
ei se koskaan hauraille anna kevyttä kantamusta
huomenna kaatuu tämä hetki
kun kaadat epäoikeudenmukaisuuden, pelon
ylleni ja otan kaiken minkä annat
en minä huutoa pelkää,
en kaihda kosketusta, on se miten tuntuva tahansa
joku sanoisi tuo on väärin,
joku kysyisi syytä,
niin kuin tämä olisi väärin
ja silti
minulle tyhjyys on suurin pelko.
Selite:
Maria Jotunille.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
