Adagio

Olet niin kaunis aamuisin,
maalauksellinen

            jotenkin herkkä,

kun lämmin höyry verhoaa sinut
vesipisaroiden nuollessa
silkkistä ihoasi
kylpyhuoneen hiljaisuudessa

tai kun valo hajoaa varjoiksi
sälekaihdinten raoista
pysähtyneessä ajassa
väräjävälle rinnalle
huokaaville huulille

               kun ääriviivat yhdistyvät

               ja hiukset menevät takkuun 

                        illan tuoksuessa rakkaudelta

Pehmeä katseesi on uni
ja humala
ja koskestuksesi
halvaannuttavan hellä
minä lamaannun sinusta,
hukun hurmokseen


Ihosi on turvallinen,
sylisi hehkuva,

voisin riisuutua sinulle ihan kokonaan,
repiä itseni niin auki
että jäljelle jää vain luita
tai vain tyhjää

jotta voit suudella minua sieltä
missä sieluni sinulle hyrisee
kehräten
adagiota rakkaudelle