se kulkee kylväen, suutelee sielunsa siemeneen pelotta peittelee paljaan pellon, silittää oraat, suven sydämeen niin kauniina se kantaa haloa haaveiden, katselee kaukaa kuinka heilimöi hiljalleen ja se sataa kultaisen kyyneleen, kun tuleentuu tunne, täyttää tähkän jyvineen kuin ohran keltainen kuu, kuiskaillen vihneilleen -
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut