Kuulla, kuinka

se kulkee kylväen,
suutelee sielunsa 
siemeneen

 pelotta peittelee 
  paljaan pellon,
   silittää oraat, 
    suven sydämeen


niin kauniina se 
kantaa haloa haaveiden,
katselee kaukaa
kuinka heilimöi hiljalleen

 ja se sataa 
  kultaisen kyyneleen,
   kun tuleentuu tunne,
   täyttää tähkän jyvineen
  

kuin ohran keltainen kuu,
kuiskaillen vihneilleen -